Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsien monimuotoisuuteen

Artikkeli

Suomen pohjoisosissa metsälajisto on Pohjois-Atlantin lämpimien merivirtojen ansiosta vastaaviin leveysasteisiin nähden harvinaisen runsas. Ilmastonmuutoksen arvioidaan muuttavan puulajisuhteita ja vaikuttavan metsälajien välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Osa metsälajeista hyötyy ilmaston lämpenemisestä ja kasvukauden pitenemisestä. Myös uusia tulokaslajeja saattaa saapua Etelä-Suomeen. Metsärajalla elävät lajit ovat haavoittuvaisia ja sopeutuvat heikosti ilmastossa tapahtuviin muutoksiin.

Ilmastonmuutoksen vaikutus metsälajistoon

Ilmastonmuutos saattaa heikentää Euroopan metsien tilaa mahdollisesti lisääntyvien myrskytuhojen, rankkasateiden, tulipalojen ja tuhoeliöiden vaikutuksesta. Suomessa ja muualla Pohjois-Euroopassa ilmastonmuutos ei uhkaa metsien olemassaoloa, mutta sen ennustetaan vaikuttavan voimakkaasti metsäekosysteemin rakenteeseen muuttamalla lajien levinneisyysalueita ja runsauksia sekä lajien välisiä vuorovaikutussuhteita. Mitä runsaampia ja mo­nimuotoisempia metsät ovat, sitä paremmin ne kykenevät sopeutumaan muuttuviin ilmasto-oloihin [1].

Eliölajit reagoivat yksilöllisesti ilmasto-oloissa tapahtuviin muutoksiin. Osa metsän lajeista hyötyy pitkällä aikavälillä ilmaston lämpenemisestä, kun taas toiset lajit saattavat taantua vähitellen.

Ilmastonmuutos hyödyttänee ennen kaikkea putkilokasvi- ja puulajeja, joiden kasvun ennustetaan lisääntyvän ilmaston lämmetessä [2]. Kasvilajisto saattaa muuttua etenkin Etelä-Suomessa, mikäli etelästä ja lounaasta saapuu uusia tulokaslajeja.

Metsän kasvun lisääntyminen ja puiden elinkierron lyheneminen voivat lisätä kuolleiden puiden määrää metsässä, mutta lahoamisnopeuden kasvu vaikuttaa päinvastaisesti. Metsän lahopuun määrällä on suuri merkitys kuolleesta orgaanisesta aineesta riippuvaisten lajien menestymiselle.

Kuva. Vanhassa metsässä lahopuuaineksen määrä on suurempi kuin nuoressa.

© Tapio Heikkinen

Lajin taantumisen taustalla voi sen sijaan olla esimerkiksi lajin elintoiminnoissa, levinneisyysalueessa tai eliöyhteisöjen rakenteessa tapahtuvat muutokset. Kevään aikaistuminen saattaa lisäksi muuttaa biologisten ilmiöiden rytmiikkaa. Vuodenaikojen mukaisessa rytmiikassa ja eliöiden toiminnan ajoittumisessa ilmenevät muutokset voivat vaikeuttaa esimerkiksi pölyttäjähyönteisten ja kasvien välistä vuorovaikutusta. Moni Suomessa elävistä harvinaisista hyönteislajeista on täysin riippuvainen tietyn kasvin esiintymisestä ja kukintojen ajoittumisesta.

Ilmastonmuutos muuttaa Suomen yleisimpien puulajien esiintymistä

Yksikään Suomessa kasvavista puulajeista ei näyttäisi häviävän ilmastonmuutoksen myötä, mutta todennäköisesti Suomen yleisimpien puulajien, männyn, kuusen ja koivun, valtasuhteet muuttuvat metsissä [3].

Lehtipuiden osuus kasvaa maan eteläosissa voimakkaasti ja varsinkin Etelä-Suomessa metsien kuusivaltaisuus vähenee. Pitkällä aikavälillä kuusi menestyy koivua ja muita lehtipuita paremmin vain kosteilla ja soisilla alueilla. Mänty ja koivu sen sijaan yleistyvät kuivemmilla alueilla. Jalojen lehtipuiden kasvumahdollisuudet paranevat Lounais- ja Etelä-Suomessa.

Uusia puulajeja Suomeen ei uskota leviävän luontaisesti, mutta jalojen lehtipuiden viljelyolosuhteet voivat parantua. Kunkin puulajin yleisyyteen Suomessa vaikuttavat myös tulevat metsien käyttötarpeet sekä puun kysyntä.

Myös nykyisten kuusimetsän kasvupaikkaolosuhteet saattavat muuttua kuusen taantumisen seurauksena. Muutokset kuusen levinneisyydessä saattavat heijastua boreaaliselle havumetsälle tyypilliseen lajistoon siten, että eteläiset, muun muassa lehtimetsissä viihtyvät, lajit tulevat menestymään muuttuvissa ilmasto-oloissa havumetsälle tyypillisiä lajeja paremmin.

Pohjoinen metsän raja on herkkä muutoksille

Ilmaston lämpeneminen saattaa aiheuttaa huomattavia lajistomuutoksia metsän rajan ja tundran muodostamalla vaihettumisvyöhykkeellä, jonka lajisto on kahden vyöhykkeen yhteisvaikutuksen ansiosta tavallista monimuotoisempaa.

Suomessa yleisenä esiintyvät lajit, joiden levinneisyysalue on laaja, kykenevät parhaiten sopeutumaan ilmastossa tapahtuviin muutoksiin. Pohjoisessa elävien lajien levinneisyysalue on usein suppea, lajit ovat pitkälle erikoistuneita ja esiintyvät harvinaisina ankarissa ilmasto-oloissa. Pohjoisten lajien arvioidaan olevan ilmastonmuutokselle herkempiä, sillä niiden sopeutumismahdollisuudet ovat usein rajalliset. Lajien haavoittuvuus lisääntyy, mikäli niiden suppeat elinalueet pirstaloituvat entisestään.

Tuottajatahot