Kulttuuri – Hillintä
Periaatteessa kaikki ihmisen toiminta ja siten myös päästöt ovat kulttuurisidonnaisia, mutta suppeasti katsottuna kulttuurin ilmastovaikutukset koostuvat erityisesti kulttuuritilojen rakentamiseen ja ylläpitoon sekä kulttuuritapahtumiin liikkumiseen liitettäviin päästöihin. Kulttuuri on ainakin osin muuttumassa kokoontumiskulttuurista yksilökohtaisemmaksi nautintakulttuuriksi. Tällöin liikkumiseen liittyvät päästöt vähenevät, mutta henkilökohtaisten laitteistojen aiheuttamat elinkaaripäästöt kasvavat, erityisesti sähkönkulutus.
Kulttuuri ja ilmastonmuutoksen hillintä
Laajasti ymmärrettynä kulttuuri tarkoittaa yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta. Tässä mielessä kulttuurin vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin ja ilmastonmuutokseen on erittäin suuri. Tässä osiossa tarkastellaan lähinnä henkiseen, aineettomaan nautintakulttuuriin liittyviä välittömiä ja välillisiä päästöjä, jotka ovat huomattavasti laajan kultturikäsityksen päästöjä pienemmät.
Kulttuurin päästöt liittyvät lähinnä rakennuksiin ja liikkumiseen
Kulttuuriin yhdistettävät kasvihuonekaasupäästöt Suomessa syntyvät erityisesti kulttuuritilojen rakentamisesta ja ylläpidosta sekä ihmisten siirtymisestä kulttuuritilaisuuksiin. Kulttuuritiloista merkittävimpiä energiankäyttäjiä ovat kulttuuri- ja konserttitalot sekä teatterit. Kuntien tulisi mahdollisuuksien mukaan parantaa julkisen liikenteen edellytyksiä, jotta kulttuurinautintoihin liittyvää yksityisautoilua voitaisiin vähentää mahdollisimman tehokkaasti kotimaassa. Ulkomaille suuntautuvasta kulttuurimatkailusta aiheutuvat päästöt ovat erityisen suuret. Yhden Italiaan suuntautuvan kulttuurimatkan väliin jättäminen vastaa päästöiltään lähes 7 000 kilometrin ajoa uudella vähäpäästöisellä autolla.
Kulttuurin järjestämiseen liittyvät kasvihuonekaasupäästöt voidaan näkökulmasta riippuen laskea joko kulttuurille tai jollekin muulle sektorille, kuten rakentamiselle ja maankäytölle tai liikenteelle.
Kulttuurin nautintamuodot muuttuvat
Perinteinen suuremman ihmisryhmän kokoontumiskulttuuri on osittain muuttumassa yksilökohtaiseksi nautintakulttuuriksi. Teattereista ja konserttisaleista ollaan siirtymässä digitaaliajan hengessä oman kodin sisälle virtuaalimaailmaan, jossa kotiteatterit, tietokone- ja konsolipelit sekä erilaiset sosiaaliset mediat, kuten Facebook, valtaavat vapaa-ajan. Liikkumiseen liittyvät kasvihuonekaasupäästöt voivat tällöin vähentyä, mutta kodin uudet laitteistot suurentavat kasvihuonekaasupäästöjä kodin lisääntyneen sähkönkulutuksen sekä uusien laitteiden valmistuksen ja kuljettamisen takia. Erityisesti internetin käyttö lisää energiankulutusta ja päästöjä merkittävästi.
Kunnat voivat osaltaan luoda uutta ilmastokulttuuria
Kuntien kannattaa puntaroida kulttuuripalveluiden järjestämisen hyötyjä ja haittoja aivan kuten muitakin kunnan järjestämiä toimia: miten voidaan järjestää erilaisia palveluja ja tuotteita mahdollisimman pienin ympäristövaikutuksin palvelun ja tuotteen koko elinkaaren välittömät ja välilliset kasvihuonekaasupäästöt huomioiden?
Lähtökohtana on, että perinteisten kulttuuritapahtumien ja kodin oman nautintakulttuurin rinnalle tulisi luoda uusi käsite, hyvä ilmastokulttuuri. Toisin sanoen tavoitteena on, että kunta, elinkeinoelämä ja kunnan asukkaat omaksuisivat ympäristöystävällisen ja mahdollisimman vähäpäästöisen elämäntyylin ja pitäisivät sitä saavutettuna etuna ja oikeutena. Innovatiivinen kunta voi edistää hyvän ilmastokulttuurin ja tulevaisuuden luomista monin tavoin.
Kulttuurin hiilijalajäljen arviointi on haastavaa
Paineet kulttuurin hiilijalanjäljen pienentämiseen ovat nykymaailmassa suuret. Kulttuurin ja taiteen hiilijalanjäljen laskeminen on kuitenkin äärimmäisen monimutkaista, koska yksiselitteistä rajanvetoa kulttuuriin liitettävistä päästöistä ei ole kehitetty. Pääasia on, että suomalaiset, eurooppalaiset ja kaikki maailman ihmiset omaksuisivat yhteisen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävän hyvän ilmastokulttuurin välittämättä siitä, miten suuriksi kulttuuriin tai mihin tahansa muuhun sektoriin liitettävät päästöt ovat. Päästöjen sektorikohtainen pallottelu ei ratkaise ilmasto-ongelmaa, ajatusrakenteen muutos ja teot kylläkin.