Luonnonvaraisten eläinten pyynti muualla maailmassa

Artikkeli

Luonnonvaraiset eläimet ovat ihmisille tärkeä toimeentulonlähde eripuolilla maailmaa. Lajien siirtyminen toisille elinalueille, yksilömäärien muutokset ja lajien sukupuutot vaikuttavat tulevaisuudessa useiden ihmisten elämään.

Muuttujat, selviytyjät ja häviäjät

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan maa- ja merieläinten kantojen kokoihin ja -rakenteeseen, levinneisyyteen, lisääntymiseen ja muuttoreitteihin [1] [2]. Vaikutukset ovat jo havaittavissa ja joidenkin lajien, kuten jääkarhujen (Ursus maritimus), elintila on kaventunut arktisella alueella merijäiden sulaessa. Tulevaisuudessa suuret elinympäristömuutokset vaikuttavat eläinten esiintymisalueisiin ja esimerkiksi savannien suuret nisäkkäät saattavat siirtyä ravinnon perässä uusille alueille. Pesimis- ja talvehtimisalueiden olosuhteiden muutos, esimerkiksi kuivuus ja kosteikkoalueiden siirtyminen, voivat romahduttaa muuttavien vesilintujen kannat tai vaikuttaa niiden esiintymisalueisiin. [3] Toiset lajit eivät huonon leviämiskykynsä tai maantieteellisen eristyneisyytensä vuoksi pysty siirtymään suotuisammille elinalueille. Jos ne eivät pysty muuten sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin, seurauksena voi olla kannan tai kokonaisen lajin sukupuutto [1].

Luonnonvaraisten eläinten merkitys ihmisyhteisöille

Luonnonvaraisilla eläimillä on keskeinen asema ihmisten kulttuurissa ja ne ovat tärkeä luonnonvara ympäri maailmaa. Ihminen hyötyy niistä muun muassa metsästyksen ja luontomatkailun muodossa. Luonnonvaraiset eläinkannat ovat tärkeitä erityisesti alkuperäiskansojen taloudelle, kulttuurille ja elämäntapojen säilymiselle. Ne ovat tärkeä ravinnon, tarve-esineiden ja lääkkeiden lähde esimerkiksi botswanalaisille, nigerialaisille ja inuiteille. Luontomatkailu taas on muun muassa Ecuadorin ja Kenian tärkein ulkomaisen tulon lähde [2] [4].

Eläinkantojen muutoksilla tulee olemaan suurin vaikutus alkuperäiskansoille, joiden ravinnon saanti on osittain tai kokonaan riippuvaista metsästyksestä. Ilmastonmuutoksesta johtuvien luonnonvaraisiin eläimiin kohdistuvien haitallisten vaikutusten lieventämiseksi mittavatkin suojelu- tai riistanhoitotoimenpiteet, joiden onnistuminen riippuu paikallisten ihmisten huomioimisesta ja tuesta, voivat olla tarpeen. Metsästyskiintiöistä tulevat kärsimään muun muassa alkuperäiskansat, kotitarve- ja vapaa-ajan metsästys ja metsästysturismi [2][4].

Esimerkkinä muutokset arktisen alueen riistakannoissa

Ilmastonmuutoksen odotetaan olevan laajempi ja nopeampi napa-alueilla kuin missään muualla maapallolla. Arktisella alueella talvilämpötilat ovat nousseet jo 4 °C vuoden 1950 jälkeen ja myös sateisuus on lisääntynyt. Muutoksia tulee tapahtumaan ainakin jääpeitteen laajuudessa ja ikiroudassa, lumen määrässä ja lumisen ajan pituudessa sekä jäätiköissä, mikä aiheuttaisi suuria muutoksia maisematasolla. [1] [2] Elinympäristöjen häviäminen, pirstoutuminen tai niiden laadun heikkeneminen vaikuttavat niissä eläviin eliöihin. Eläinten populaatio- ja vuodenaikaismuutosten lisäksi seurauksena on eteläisempien lajien levittäytyminen pohjoisemmaksi ja pohjoisten lajien elintilan kaventuminen. Arktisen alueen nisäkkäät ovat sopeutuneet ympäristöolosuhteiden kausittaiseen vaihteluun, mutta pysyvä elinympäristön muutos tai häviäminen saavat aikaan aiempaa vakavampia sopeutumisvaikeuksia. [5]

Arktisilla alueella lumi ja jää vaikuttavat useiden eläinten esiintymisalueisiin. Monet vesilinnut, valaat ja hylkeet ovat riippuvaisia jäästä ja ilmastonmuutoksen myötä niiden esiintymisalueet tulevat muuttumaan. Sukupuutot ovat odotettavissa ja vaikka joidenkin lajien yksilömäärät kasvaisivatkin, esiintymisalueen muutos saattaa tehdä niiden kantojen hyödyntämisen vaikeaksi [1] [2]. Tutkituista nisäkkäistä erityisesti kuplahylkeen (Cystophora cristata), jääkarhun ja sarvivalaan (Monodon monoceros) arvellaan olevan herkkiä ilmastonmuutokselle. Mursuilla (Odobenus rosmarus), jotka ovat merkittävä metsästyksen kohde esimerkiksi Alaskassa ja Venäjällä [6], erityisesti Tyynenmeren populaation arvellaan olevan herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Merijään vetäytyessä mursujen ruokailualueiden ja sopivien levähdyspaikkojen, eli jäälauttojen puutteessa saarien, välinen välimatka saattaa kasvaa niin paljon, että emojen poikasista huolehtiminen vaikeutuu merkittävästi. Lisäksi mursujen saaliskannat saattavat romahtaa. [5]

Kuva 1. Merijään vetäytyminen ilmastonmuutoksen seurauksena voi heikentää mursujen elinolosuhteita.

© Colin Jagoe

Arktisen alueen asukkaille eläinten, erityisesti vesilintujen, nisäkkäiden ja kalojen, käyttö ravinnon lähteenä ja toimeentulon perustana on tärkeää ja ilmaston muutoksella tulee olemaan vaikutusta heidän elinkeinojensa kannattavuuteen [1] [2]. Monien lajien metsästys riippuu jään määrästä tai perustuu jään hyödyntämiseen. Esimerkiksi sarvivalaiden (Monodon monoceros) metsästys on helpottunut jääpeitteen kaventuessa ja saaliiksi jääneiden yksilöiden määrät ovat kasvaneet [7]. Maitovalaat (Delphinapterus leucas) taas ovat saaneet lisää elintilaa jäästä vapautuneessa meressä ja siirtyneet vähäjäisinä vuosina kauemmas rannoista, jolloin metsästäjien on ollut vaikeampaa löytää niitä [1] [8].

Kuva 2. Karibu vuorimaisemassa.

© Alfred Cook

Hirvi (Alces alces) sekä peuran alalajit kuten poro (Rangifer tarandus tarandus) ja karibu (Rangifer tarandus caribou) ovat taloudellisesti ja kulttuurisesti tärkeitä esiintymisalueidensa asukkaille. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa niiden ravinnon ja veden saantiin, lisääntymisalueisiin ja muuttoreitteihin, lisää niitä vaivaavien verenimijähyönteisten määrää ja aiheuttaa lämpöstressiä. Ilmastonmuutoksen on jo arveltu aiheuttaneen karibun siirtymisen pois Koillis-Grönlannista 1900-luvulla. Länsi-Grönlannissa kesälaitumien kevään keskilämpötila on noussut yli 4 astetta ja kasvukauden alku on aikaistunut vuosien 1993-2006 välillä. Samalla karibun vasatuotanto on pienentynyt ja vasakuolleisuus kasvanut ilmastonmuutoksen takia. Kun karibut lähtevät vaeltamaan kesälaitumilleen päivän pituuden perusteella, ne saapuvat kesälaitumille liian myöhään, eivätkä niiden kesälaitumilla syntyvät vasat pysty hyödyntämään kasvien parasta kasvuaikaa kokonaan. Peuran alalajien esiintymisalueen mahdollinen kapeneminen ja kantojen pieneneminen tulisi vaikuttamaan lähes kaikkien arktisten alueiden alkuperäiskansojen toimeentuloon [1] [4] [9].

Metsästyskiintiöt ja alkuperäiskansojen kohtalo arktisella alueella

Riistaeläinten kantojen muutokset voivat voimistua ihmisen vaikutuksesta. Liikametsästys, elinympäristöjen kaventuminen, saasteet ja laivaliikenteen kasvu Jäämerellä ovat merkittäviä uhkia. Haasteena on lajien säilyminen ja kantojen kestävä käyttö. Erityisesti hylkeiden ja joidenkin valaiden metsästys kaupallisiin tarkoituksiin, urheilumetsästys ja salametsästys sekä merilintujen metsästyksen ja munien keruun puutteellinen säätely esimerkiksi Venäjällä ja Grönlannissa ovat ongelmallisia [1].

Perinteisten metsästystapojen vaihtuminen moderniin tekniikkaan on jo aiemmin aiheuttanut liikametsästystä ja painetta metsästyskiintiöihin. Ilmastonmuutoksen takia metsästysajankohtien ja alueiden, lajivalikoiman ja yksilömäärien säätely ja kansainvälinen yhteistyö ovat kantojen hoidossa tarpeen. Metsästyskiintiöiden toimeenpanossa on otettava huomioon myös paikallisten ihmisten oikeudet. Haasteena on esim. merilinnuista riippuvaisten yhteisöjen toimeentulon varmistaminen, jos lintujen runsaus ja esiintymisalueet muuttuvat. Arktisten lajien säilyminen on kaikkien kansanryhmien etu [1].

Erityisesti alkuperäiskansoilla on pitkät perinteet ympäristön monipuolisesta ja eri vuodenaikoina tapahtuvasta hyödyntämisestä metsästyksen, kalastuksen, paimennuksen ja keräilyn muodossa. Perinteinen ravinnonkäyttö ja paikallisten raaka-aineiden saatavuus on tärkeää toimeentulon, ravitsemuksen, sosiaalisen identiteetin ja kulttuurin kannalta. Ilmastonmuutoksen ja globalisaation vuoksi perinteisistä ravinnonhankintatavoista voidaan joutua luopumaan osittain tai kokonaan, mikä voi vaikuttaa näiden kulttuurien säilymiseen [1].

  • ACIA 2004: Impacts of a Warming Arctic. Arctic Climate Impact Assessment. Cambridge University. http://www.acia.uaf.edu
  • IPCC Third Assessment Report: Climate Change 2001 (TAR): Impacts, Adaptation and Vulnerability.
  • IPCC Fourth Assessment Report: Climate Change 2007 (AR4): Working Group II. Impacts, Adaption and Vulnerability. Chapter 4: Ecosystems, their Properties, Goods and Services.
  • IPCC First Assessment Report 1990 (FAR): Working Group II: Impacts Assessment of Climate Change Working Group II Report.
  • Laidre, K.L., Stirling, I., Lowry, L.F., Wiig, Ø., Heide-Jørgensen, M.P. & Ferguson, S.H. 2008. Quantifying the sensitivity of Arctic marine mammals to climate-induced habitat change. Ecological Applications, 18(2) Supplement: 97–125.
  • Pacific Walrus (Odobenus rosmarus divergens). Marine mammal commission. (Viitattu 14.1.2011) http://www.mmc.gov/
  • Nielsen, N.R. 2009: Is climate change causing the increasing narwhal (Monodon monoceros) catches in Smith Sound, Greenland? Polar Research 28:238–245.
  • Heide-Jørgensen, M.P., Laidre, K.L., Borchers, D., Marques, T.A., Stern, H. & Simon M. 2010. The effect of sea-ice loss on beluga whales (Delphinapterus leucas) in West Greenland. Polar Research 29 (2): 198–208.
  • Post, E. & Forchhammer, M.C. 2008. Climate Impacts of climate change on biodiversity change reduces reproductive success of an Arctic herbivore through trophic mismatch. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences, 363: 2369-2375.

Tuottajatahot