Satakunta – merellistä ja mantereista ilmastoa

Selkämereltä Karvian ylämaille

Satakunnan maakunta sijaitsee Suomen lounaisosassa. Se rajoittuu lännessä Selkämereen, pohjoisessa Pohjanmaan maakuntiin, idässä Pirkanmaahan ja etelässä Varsinais-Suomeen. Maakunta kuuluu eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen, lukuun ottamatta keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen kuuluvaa koilliskulmaa.

Maakunta on Selkämeren välittömässä vaikutuspiirissä saaristoalueen ollessa hyvin kapea. Rannikkoseudun merellisyys heikkenee ja sisämaan piirteet korostuvat maaston kohotessa itää ja koillista kohti. Koillisosat poikkeavat jo selvästi maakunnan etelä- ja länsiosien ilmastosta, ja Karvian seudun katsotaankin jo kuuluvan Suomenselän eteläreunaan. Omina pienilmastollisina alueina erottuvat Kokemäenjoen ja Karvianjoen laaksot. Vesistöjä maakunnassa on vain siellä täällä.

Maakunnan jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Porin lentoaseman sääasema. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain.

Hallaa esiintyy myös keskellä kesää

Satakunnassa vuoden keskilämpötila on tyypillisesti Rauman ja Porin välisellä rannikolla noin +6 asteesta (°C) laskien kohti koillista noin +4 asteeseen. Kylmin kuukausi on yleensä helmikuu, jolloin keskilämpötila vaihtelee tavallisesti lounaisen rannikon noin -4 asteen ja koilliskulman noin -6 asteen välillä.

Lämpimimmän kuukauden eli heinäkuun keskilämpötila on tyypillisesti +16…+17 astetta siten, että viileintä on koilliskulmalla ja lämpimintä eteläosan sisämaassa. Hellepäiviä maakunnassa esiintyy sisämaassa keskimäärin 17 kesässä, mutta aivan rannikolla ja saaristossa hieman vähemmän.

Maakunnassa talven alimmat lämpötilat saavutetaan yleensä matalissa jokilaaksoissa ja kesäisin niiden lisäksi myös koilliskulman ylänköalueella. Alimpien lämpötilojen ennätystilastoa hallitsee alkuvuoden kuukausia lukuun ottamatta Karvian Alkkia. Kokemäenjoen ja Karvianjoen laaksot ovat hallanarkoja seutuja, joissa hallaa on esiintynyt jopa heinäkuussa. Yleisesti kesän hallaöiden keskimääräinen lukumäärä vaihtelee maakunnassa yhden ja kymmenen välillä.

Sateita ja kuivuutta

Satakunnan vuotuinen sademäärä jää Selkämeren rannikolla keskimäärin vähän alle 600 millimetrin, on yleisesti muualla maakunnassa 600–650 millimetriä ja koillisosan korkeammilla seuduilla paikoin noin 700 millimetriä. Suurimmat vuotuiset sademäärät ovat olleet yli 900 millimetriä, mikä on liki kolminkertaisesti kuivimpiin vuosiin verrattuna. Sadepäiviä on vuodessa rannikolla 20–30 vähemmän kuin koilliskulman sateisimmilla alueilla.

Sateisimpia kuukausia ovat tyypillisesti heinä- ja lokakuu, jolloin sademäärä yltää keskimäärin 75–80 millimetriin. Vähiten sataa huhtikuussa, keskimäärin noin 30 millimetriä, mutta helmi- ja maaliskuu ovat myös yhtä kuivia. Toisaalta rutikuivaa on ollut vuoden 1994 heinäkuussa, jolloin muutamalla asemalla kuukauden sadesumma oli alle 0,1 millimetriä.

Lumiolot vaihtelevat

Selkämeren läheisyys ja maaston kohoaminen maakunnan pohjoisosassa saavat aikaan huomattavia eroja talven lumioloissa. Keskimäärin talven ensimmäinen yhtenäinen lumipeite saadaan Satakunnan koilliskulmalla marraskuun puolivälissä, muualla sisämaassa marraskuun lopussa sekä aivan rannikolla ja saaristossa tämän jälkeen.

Pysyvän lumipeitteen tulon eteneminen läpi maakunnan kestää noin kuukauden. Ensimmäisenä se saapuu Karvian seudulle tyypillisesti joulukuun puolivälin jälkeen ja etenee sieltä Poriin tammikuun puoliväliin mennessä. Maakunnan etelä- ja keskiosassa lumipeitteen paksuus on suurimmillaan 20–30 senttimetriä, mutta pohjoisosissa ja erityisesti Suomenselkään kuuluvalla koilliskulmalla 30–40 senttimetriä.

Satakunnassa koetaan ajoittain syystalvisin meren ollessa vielä jäätön voimakkaita lumisateita. Esimerkiksi 9.1.2016 sattui lumimyräkkä, jossa Merikarvialla lunta kertyi vuorokaudessa jopa yli 73 cm. Toisaalta lumen tulo voi viivästyä lauhoina talvina rannikolla ja osin sisämaassakin tammikuulle asti. Talvella 1974–75 lumen tulo viivästyi jopa helmikuulle, jolloin Porissa talven pisin lumijakso kesti vain noin kolme viikkoa.

Keskimäärin yhtenäinen lumipeite katoaa Pori-Huittinen-linjan lounaispuolelta maaliskuun alkupuolella ja linjan koillispuolella maaliskuun puolivälissä. Maakunnan koilliskulmalla lumi pysyy maassa tyypillisesti maaliskuun alkupuolelle asti. Lumipeite kestää siis tavallisesti Kokemäenjoen laakson vajaasta kolmesta kuukaudesta koillisosien vajaaseen neljään kuukauteen.

Viileät keväät ja lämpimät syksyt

Myös vuodenaikojen vaihtumisessa näkyy maakunnan jakautuminen Selkämeren vaikutuspiiriin ja koillisosien ylänköön. Keskimäärin terminen syksy saapuu koilliskulmalle lokakuun alkupuolella, pääosin muualle maakuntaan tämän jälkeen. Talvi alkaa koilliskulmalla tyypillisesti joulukuun alussa, ja sen alku etenee verkkaisesti kohti lounasta niin, että rannikolla talveen siirrytään joulukuun loppupuolella.

Kevät puolestaan alkaa ensimmäisenä Satakunnan eteläosien sisämaassa maaliskuun alussa ja muualla maakunnassa maaliskuun keskivaiheilla. Terminen kesä alkaa maakunnan kaakkoisosassa heti toukokuun alkupuolella ja muualla sisämaassa vajaata viikkoa myöhemmin. Kylmänä pysyvä meri hidastaa kesän tuloa kapealla rannikkokaistaleella ja saaristossa, missä kesä alkaa toukokuun loppupäivinä.

Suotuisia viljelyseutuja

Kasvukauteen vaikuttavat Satakunnan alueella niin meri kuin alavien viljelyseutujen ja karumpien sekä korkeampien alueiden olosuhteet. Terminen kasvukausi alkaa Satakunnan eteläosan sisämaassa yleensä huhtikuun puolivälin tuntumassa ja muualla hieman myöhemmin. Saaristossa kasvukausi alkaa vasta toukokuun puolella.

Kasvukausi päättyy suuressa osassa maakuntaa lokakuun lopun jälkeen, mutta Porin ja Rauman välisellä rannikolla ja saaristossa vasta marraskuun puolella. Kasvukauden pituus on siis lähes 200 vuorokautta eli noin puoli vuotta.

Kasvukauden aikana keskimäärin kertyvä tehoisa lämpösumma on Pori-Huittinen-linjan eteläpuolella 1400–1450 vuorokausiastetta (°Cvrk) pienentyen kohti pohjoista siten, että se on koilliskulmalla noin 1200 vuorokausiastetta. Kasvukauden sadesumma on yleisesti 340–380 millimetriä.

Satakunnan ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Satakunnassa kuluvan vuosisadan aikana noin 1,9–5,1 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten marraskuun ja maaliskuun välillä (kuva 2, vasen).

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana 6–15 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea). Keskimäärin vuodessa sataisi 680–740 mm. Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat kaikkina kuukausina, mutta heinä-elokuussa muutos pieni. Sadetta tulisi eniten marras-helmikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1], [2], [3], [4]