Sosiaali- ja terveydenhuollon hiilijalanjälki koostuu useasta tekijästä

Sosiaali- ja terveydenhuollon päästöt ovat pääasiassa epäsuoria

Sosiaali- ja terveydenhuollon hiilijalanjälki oli vuonna 2019 noin 4,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, mikä oli noin 6,5 prosenttia koko Suomen hiilijalanjäljestä. Tästä noin kaksi kolmasosaa syntyi terveydenhuollossa ja yksi kolmasosa sosiaalihuollossa. [1] Hiilijalanjälki mittaa tuotteen, palvelun tai toiminnan elinkaaren aikana syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä, ja Suomen hiilijalanjäljellä tarkoitetaan Suomen kulutusperäisiä päästöjä.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa syntyy sekä suoria että epäsuoria päästöjä. Suoriin päästöihin sisältyvät rakennusten ja ajoneuvojen polttoaineiden käytöstä aiheutuvat päästöt sekä terveydenhuollossa käytettyjen kaasujen ja inhalaattoreiden päästöt. Suorien päästöjen osuus sosiaali- ja terveydenhuollon hiilijalanjäljestä oli pieni, vain noin 5,5 prosenttia. [1]

Loput päästöt ovat epäsuoria, eli ne syntyvät muualla kuin itse sosiaali- ja terveyspalvelun tuotantopaikalla. Valtaosa epäsuorista päästöistä syntyy sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnoissa hankittavien tavaroiden ja palveluiden tuotantoketjuissa. Niiden osuus sosiaali- ja terveyshuollon kokonaispäästöistä oli noin 78,5 prosenttia. [1]

Loput epäsuorista päästöistä sisältävät sosiaali- ja terveydenhuollon rakennuksissa käytettävän sähkön, kaukolämmön ja kaukokylmän päästöt. Niiden osuus kokonaispäästöistä oli noin 16 prosenttia. Osuus on viime vuosina laskenut merkittävästi, sillä energian tuotanto on Suomessa muuttunut vähähiilisemmäksi ja päästöt ovat siksi laskeneet. [1]

Sosiaali- ja terveydenhuollossa merkittäviä ilmastopäästöjä syntyy hankinnoista

Sosiaali- ja terveydenhuollossa tehtävät hankinnat ovat siis suurin päästöjen aiheuttaja toimialalla. Vaikka päästöjä syntyy suuresta määrästä eri tuotteita ja palveluita, muutamat tuote- ja palveluryhmät korostuvat päästöjen lähteinä.

Terveydenhuollossa noin 25 prosenttia hiilijalanjäljestä syntyi vuonna 2019 lääkkeiden ja niiden lähtöaineiden tuotantoketjuissa. Seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat erilaisten asiantuntijapalveluiden hankinta, elintarvikkeet ja ruokapalvelut sekä kuljetuspalvelut. Myös rakentamisesta ja kiinteistönhuollosta syntyy paljon päästöjä. Sosiaalihuollossa päästöjen lähteet ovat muuten samankaltaiset kuin terveydenhuollossa, mutta lääkkeiden osuus päästöistä on hyvin pieni [1].

Hankinnoista aiheutuvia päästöjä voidaan vähentää merkittävästi kiinnittämällä huomioita niiden vähähiilisyyteen. Myös rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa ja käyttää rakennuksissa uusiutuvaa energiaa. Energiankulutusta pienentää myös, kun olemassa olevia tiloja käytetään mahdollisimman tehokkaasti. [1]

Päästöjä voidaan vähentää pienentämällä lääkehävikkiä

Lääkehävikkiä vähentämällä voidaan pienentää myös hiilijalanjälkeä, koska huomattava osa terveydenhuollon ilmastovaikutuksesta syntyy lääkkeiden tuotannosta. Keinoja lääkehävikin vähentämiseen ovat muun muassa tarpeettomien lääkemääräysten välttäminen sekä logistiikan ja pakkauskokojen optimoiminen. [2]

Myös lääkkeen valinnalla on vaikutusta hiilijalanjälkeen. Joistakin lääkkeistä on saatavilla vastaava vaihtoehtoinen tuote, jonka ilmasto- ja ympäristövaikutukset ovat keskimääräistä pienemmät. [2]

Sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaan huomattavasti pienentää ruuasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä

Elintarvikkeiden ja ruokapalveluiden osuus sosiaali- ja terveydenhuollon hiilijalanjäljestä oli vuonna 2019 noin 13 prosenttia. Suurin ilmastovaikutus syntyy lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden käytöstä. [1] Siksi elintarvikkeista ja ruokapalveluista syntyviä päästöjä voidaan huomattavasti vähentää, kun eläinperäisiä tuotteita korvataan kasvipohjaisilla. Samalla voidaan saavuttaa myös terveyshyötyjä.

Päästöjä voidaan pienentää myös välttämällä tai vähentämällä ruokahävikkiä. Hävikin määrä on laitosruokailussa tyypillisesti 10–20 prosenttia. [1] Vähentämällä hukkaan heitettävän ruuan määrää voidaan myös saavuttaa taloudellisia säästöjä.

Esimerkiksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä seurattiin potilasruokahävikkiä viikon ajan, ja suunniteltiin sen perusteella informaatio-ohjausta hävikin vähentämiseksi. Ruokahävikkiä saatiin pienennettyä 31 prosenttia vuoden aikana, ja ruokapalvelukustannuksissa säästettiin noin 250 000 euroa vuodessa. [1]

Etäpalvelut aiheuttavat vähemmän päästöjä kuin lähivastaanotot

Sosiaali- ja terveyshuollon etävastaanottoihin sisältyy huomattava päästövähennysmahdollisuus. Etävastaanotto voi pienentää hiilijalanjälkeä jopa yli 80 prosenttia verrattuna tavanomaiseen lähivastaanottoon. Saavutettu päästövähennys syntyy valtaosin liikenteen vähenemisestä, kun asiakkaiden matkat vastaanotolle voidaan välttää. [3] Saavutettavan päästövähennyksen suuruus riippuukin siitä, millä liikennemuodolla matkat lähivastaanotolle tavallisesti tehdään, ja kuinka pitkiä matkat ovat.

Etävastaanotto synnyttää jonkin verran sellaisia tiedonsiirtoon ja sen sähkönkulutukseen liittyviä päästöjä, joita ei lähivastaanotoilla synny. Toimitilojen ylläpidosta ja henkilökunnan liikkumisesta syntyvät päästöt jäävät puolestaan etävastaanotolla noin puolet pienemmiksi kuin lähivastaanotolla. [3]

Terveydenhuollon digitalisaation vaikutukset päästöihin ovat kokonaisuudessaan melko epävarmoja, ja tutkimusta aiheesta on toistaiseksi vielä melko vähän. [3] Erilaisten terveydenhuollossa käytettävien laitteiden hiilijalanjälkeä voidaan kuitenkin pienentää ekosuunnittelulla [4]. Ekosuunnittelu on sellaista tuotesuunnittelua, jossa tuotteiden ilmasto- ja ympäristövaikutukset otetaan huomioon niiden koko elinkaaren aikana. Ekosuunnittelua edistetään Euroopan unionissa muun muassa ekosuunnitteludirektiivillä, joka asettaa eri tuoteryhmille ilmastoon ja ympäristöön liittyviä vaatimuksia. [5]

Päästöjen vähentäminen voi tuottaa myös taloudellisia säästöjä ja hyvinvointia

Terveyttä edistävät ja sairauksia ennaltaehkäisevät palvelut pienentävät usein myös hiilijalanjälkeä ja säästävät taloudellisia resursseja. Sairauksien ennaltaehkäisy tulee pidemmällä tähtäimellä edullisemmaksi ja vähentää tarvetta ilmastoa ja ympäristöä kuormittaville terveydenhuoltopalveluille. [6]

Terveyttä edistävät, ennaltaehkäisevät palvelut ja sairauksien oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen hoito vähentävät myös lääkkeiden kulutusta. Tämä edistää terveyttä ja pienentää samalla lääkkeiden aiheuttamaa ilmastovaikutusta ja muuta ympäristökuormitusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon hiilijalanjälkeä pienentämällä onkin parhaimmillaan mahdollista saavuttaa muita, hyvinvointia ja taloudellisia säästöjä edistäviä tavoitteita. [1]

Tarkistuslista sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille

Seuraavan kysymyslistan avulla voidaan tunnistaa keskeisiä keinoja hiilijalanjäljen pienentämiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa.