Suomen maatalous voi sopeutua ilmastonmuutokseen

Ilmastonmuutos tuo Suomen maatalouteen hyviä ja huonoja asioita

Suomen maatalous hyötyy, kun ilmastonmuutoksen myötä lämpösumma nousee sekä kasvukausi ja kotieläinten laidunkaudet pitenevät. Lämpeneminen voi kuitenkin heikentää rehun laatua ja eläimiä.

Myös Suomessa kasvin- ja kotieläintuotantoa uhkaavat sään ääri-ilmiöt, kuten pitenevät kuivuus- ja hellejaksot, tulvat ja rankkasateet, sekä syksyllä ja talvella kasvavat sademäärät [1], [2]. Lisääntyvät syyssateet voivat esimerkiksi johtaa etenkin savimaiden tiivistymiseen, jos pellolle mennään sen ollessa kostea [3]. Savimaiden rakennetta voivat huonontaa myös roudan puute tai heikkous [4].

Lämpenevässä ilmastossa nykyisten kasvi- ja eläintautien sekä tuholaisten olot paranevat. Vaarana onkin, että uusia tauteja, rikkakasveja ja tuholaisia asettuu pysyvästi Suomeen. [1], [5], [6]

Peltokasvien tuotanto voi nousta kukoistukseen oikeilla kasvilaji- ja lajikevalinnoilla

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii viljelijöiltä ammattitaitoa sekä rohkeutta kokeilla uutta ja ottaa hallittuja riskejä. Viljelijät valitsevat pellolleen sopivat kasvilajit ja -lajikkeet ja kylvävät, kun olot ovat sopivat. He kokeilevat uusia tuotantokasveja ja -menetelmiä, joista voi vähitellen koitua uutta elinvoimaa tilalle. Suomen ilmasto on jo lämmennyt [7], ja viljelijät ovat jo vastanneet siihen sopeuttamalla kylvöaikoja aikaisemmiksi [8].

Viljelijöiden apuna päätöksenteossa ovat kasvinjalostusyritykset, tutkimus, neuvonta ja maatalous- ja siemenkauppa. Jalostuslaitokset testaavat jatkuvasti Suomen päätuotantokasvien kotimaisia ja ulkomaisia lajikkeita ja tiedottavat tuloksista. Kauppa tarjoaa parhaiden lajikkeiden siemeniä ja ajankohtaisia tuotantovälineitä. Kauppa, neuvonta, tutkimuslaitokset ja yliopistot tuottavat tietoa, jonka avulla tuotantoa tehostetaan kestävästi. Näin viljelijää autetaan sopeutumaan alan muutoksiin, ja koko ketju viljelijästä kuluttajaan ja ympäristöön hyötyy.

Kasvukauden piteneminen ja lämpösumman nousu mahdollistavat satoisempien lajikkeiden ja kokonaan uusien kasvilajien viljelyn yhä pohjoisemmassa Suomessa. Esimerkiksi syysrypsin ja rapsin, ja uusien palkoviljalajien (esimerkiksi härkäpavun) viljelyä kokeillaan jo nyt laajasti, ja niiden viljelystä tulee ilmaston lämmetessä yhä kannattavampaa (kuva 1). [9]

Kun ilmastonmuutos etenee, viljelijöiden kannattaa kokeilla lähialueiden, kuten Etelä-Ruotsin, Baltian maiden ja Pohjois-Saksan oloihin jalostettuja viljelykasvilajeja ja -lajikkeita. Vaikka Suomen pitkä päivä asettaakin rajoituksia ulkomaisten lajikkeiden menestykselle ja kotimaista jalostusta tarvitaan, niin lähialueiden lajikkeista on saatu hyviä kokemuksia jo nyt.

Kasvintuotannon menestys tuotanto-olojen parantuessa edellyttää, että tuotantopanokset mitoitetaan kohonnutta potentiaalia vastaavaksi. Lisääntyvälle biomassalle on tarjottava riittävästi ravinteita. Samalla on huolehdittava pellon kasvinsuojelusta, kalkituksesta ja kasvukunnosta.

Viljelemällä syyskylvöisiä kasveja voidaan varautua kevään kuivuutta vastaan

Syyskylvöiset viljelykasvit ovat hyvä vaihtoehto tulevissa oloissa, joissa talvisateet lisääntyvät mutta kevään ja alkukesän kuivuus jää edelleen ongelmaksi. Niiden viljelyn on ennustettukin lisääntyvän. [9] Syksyllä kylvetty kasvi käyttää keväällä ja alkukesällä hyväkseen talvella kertyneen maan kosteuden. Kasvipeitteinen maa myös estää eroosiota ja ravinnehävikkiä pellolta.

Syyskylvöisten kasvien talvehtimista voivat kuitenkin vielä pitkään haitata talviolojen leudontuminen, runsastunut sateisuus, ja sulamis-, sade- ja jäätymisjaksojen vuorottelut [10], [11]. Jos sateet runsastuvat myös syksyllä [2], syyskylvöt voivat vaikeutua. Syksyn hallat ja kevään pakkaset voivat altistaa oraat pakkasvaurioille ja kuivumiselle, jos ne osuvat aikaan, jolloin lumipeite puuttuu.

Hallittuja riskejä ottava viljelijä voi kuitenkin saada yhä useampana vuotena etua siitä, että rohkeasti kylvää syysmuotoisia lajeja ja lajikkeita. Talviolojen tasaantuessa Etelä-Ruotsin oloja vastaaviksi voidaan lopullisesti ottaa käyttöön runsassatoisemmat syysmuodot [9].

Vesitalouden hallinnan merkitys kasvaa

Kun ilmastonmuutos etenee, vesitalouden hallinnasta tulee yhä tärkeämpi ja entistä kalliimpi osa kasvintuotantoa [12]. Pahin ongelma ovat kasvukauden aikaiset rankkasateet sekä lisääntyvät syys- ja talvisateet (kuva 2) [2]. Sateiden voimistamaa peltojen eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista voidaan estää pitämällä pellot talvikaudella kasvipeitteisinä esimerkiksi syyskylvöisten kasvien, aluskasvien, kerääjäkasvien ja viljelykierron avulla [13]. Vesien hallintaa voidaan tehostaa myös tehostamalla ja nykyaikaistamalla peltojen salaojitusta.

Ilmastonmuutoksen myötä keväästä ja alkukesästä tulee entistä kuivempia [2], mikä vaatii talvisateiden tuoman veden säästämistä. Käyttämällä säätösalaojitusta osa sadevedestä voidaan jättää kosteuttamaan peltoa [14]. Varsinaisia kastelujärjestelmiä käytetään nykyisin vain vihannes- ja hedelmäviljelyksillä, joilla sadon arvo on riittävän suuri kastelun kustannusten kattamiseksi. Jos kuivuusongelma pahenee, voidaan joutua kastelemaan myös halpoja laajan tuotannon kasveja, kuten perunaa tai viljoja.

Maan vesitaloutta ja rakennetta voi parantaa muokkaamalla oikeaan aikaan ja lisäämällä maan hiilipitoisuutta esimerkiksi monivuotisten nurmien avulla tai viljelykierroilla, joissa on mukana syväjuurisia kasveja. Korkea hiilipitoisuus parantaa maan rakennetta, jolloin maa sekä läpäisee että pidättää paremmin vettä [15]. Korkeassa hiilipitoisuudessa myös maamikrobeilla on paremmat elinmahdollisuudet, mikä auttaa kasvien ravinnetaloutta. Samalla ilmasta sitoutuu hiilidioksidia maan hiilivarastoon ja ilmastonmuutoksen eteneminen hidastuu. [15]

Tauteja ja tuholaisia voidaan torjua ajantasaisilla varoitusjärjestelmillä

Jatkossa tarvitaan yhä enemmän viljelykasvilajikkeita, jotka kestävät kasvitauteja ja kilpailevat paremmin rikkakasvien kanssa. Koska taudit ja tuholaiset ovat yleensä erikoistuneet tiettyihin kasvilajeihin, voidaan tauti- ja tuholaisepidemioita rajoittaa monipuolisilla viljelykierroilla ja käyttämällä useita erityyppisiä lajikkeita. Monimuotoisesta kasvintuotannosta on hyötyä jo nykyisin, ja tulevaisuuden ilmastossa hyöty kasvaa [1], [16], [17].

Tauteja vastaan varautuminen edellyttää tietoa tulevista tautiepidemioista. Niitä voidaan ennustaa kasvukauden ilmasto-olojen, kuten lämpösumman kertymisen ja ilmankosteuden perusteella. Tuholaisten liikkeitä voidaan seurata tutkilla ja ennustaa tuulten suunnan perusteella. Tarkkoja säähavaintoja ja ennusteita tarvitaan, jotta kasvinsuojeluruiskutukset voidaan ajoittaa ja mitoittaa oikein.

Sään ääri-ilmiöihin voi osittain varautua kasvivalinnoilla

Sään ääri-ilmiöt tuovat uusia vaatimuksia kasvinviljelylle ja kasvilajikkeille [18]. Kasvilajikkeiden tulee voimistuvissa rankkasateissa kestää entistä paremmin lakoontumista ja ankaroituvissa helteissä kuumuutta (taulukko 1). Pitkiä hellejaksoja kestäviä lajikkeita voi kehittää tai niitä voi löytyä Suomen eteläpuolelta. Myös Suomessa käytössä oleva vanha lajikekanta voi olla yllättävän kestävää. Esimerkiksi Suomessa pitkään viljelty, alun perin ruotsalainen ohralajike Kustaa säilytti Suomessa tehdyissä tutkimuksissa parhaiten satonsa pitkissä hellejaksoissa verrattuna saksalaista ja tanskalaista alkuperää oleviin nykylajikkeisiin. [19] Monipuolisen geeniresurssin vaaliminen ja monipuolinen viljelykasvivalikoima tulevat yhä tärkeämmiksi, koska erilaiset ääri-ilmiöt vaativat viljelykasveilta erilaisia ominaisuuksia [16], [17].

Kun kuivuus- tai hellejakson pituus voidaan ennustaa, kastelujärjestelmän käyttöönotto voidaan ajoittaa oikein ja säästää tuotantokustannuksia. Tarkennetut ennusteet kuivuus- tai sadejaksojen ajoittumisesta ja kestosta auttavat viljelijää ajoittamaan kylvöt ja korjuut mahdollisimman edullisesti.

Kaikkiin sään ääri-ilmiöiden aiheuttamiin tuhoihin ei voi varautua. Rankkasateen kaatama kypsä vilja ei enää nouse puitavaksi ja saattaa itää tähkässä, jolloin sato menetetään. Rankkasateet ennen perunan korjuuta voivat tehdä korjuun mahdottomaksi. Ankara kuivuus voi puolittaa vuosittaisen rehunurmisadon [20] ja ankara helle ja kuivuus voivat aiheuttaa viljasadon menetyksen. Tällaisia satovahinkoja voidaan korvata vakuutuslaitoksista otettavien vakuutuksista.

Kotieläintuotannossa hygieniasta huolehtiminen on entistä tärkeämpää

Nykyistä lämpimämmissä oloissa on huolehdittava entistä tarkemmin kotieläintuotannon hygieniasta, jotta erilaiset eläinten kuntoa laskevat taudit pysyvät kurissa. Uusiin tauteihin, kuten sinikielitautiin, voidaan varautua hälytysjärjestelmien ja rokotusohjelmien avulla [6].

Kotieläinten sisäruokintatarve ja siten rehun varastointitarve vähenevät, koska lämpenemisen myötä laidunkausi pitenee. Kotieläinten suojat voidaan tehdä kevyemmiksi, kun talvet leudontuvat. Toisaalta kesäaikaan saatetaan yhä useammin tarvita jäähdytysjärjestelmiä eläinsuojiin, ja laiduntaville eläimille pitää järjestää suoja auringon paahteelta sekä parantaa juomaveden saatavuutta [6].

Kotieläinten ruokinnassa voidaan lisätä palkokasvien käyttöä rehuna, koska entistä lämpimämpi ilmasto lisää niiden viljelyedellytyksiä. Tällaisia palkokasveja ovat herne, härkäpapu ja virnat.

Maatalouden sopeutumisesta voi tulla uutta liiketoimintaa

Maataloustuotannon sopeutumiseen tarvittavien järjestelmien rakentaminen voi olla myös taloudellisesti tuottoisaa. Vakuutuslaitokset ja pankit voivat ansaita satovahinkovakuutuksista ja saada lisäansioita lainojen koroista. Salaojatekniikan ja kastelujärjestelmien rakentajien liiketoiminta piristyy, samoin esimerkiksi karjasuojien jäähdytysjärjestelmien ja kasvinsuojelujärjestelmien myynti kasvaa. Lisäksi tarvitaan tautien ja tuholaisten hälytysjärjestelmiä ja tarkkoja sääennusteita. Suomalaista teknologiaa ja asiantuntemusta voidaan kehittää ja viedä myös ulkomaille, joissa ilmastonmuutos aiheuttaa sopeutumistarvetta.

Kokonaisvaltaisella otteella sopeudutaan parhaiten

Moni maatalouden sopeutumista edistävä toimenpide tarjoaa myös muita hyötyjä: hillitsee ilmastonmuutosta, edistää ruokaturvaa ja voi olla viljelijöille jo nyt taloudellisesti kannattavaa. Maanviljelijä voi saada lisätuloja monipuolistamalla tuotantoaan, esimerkiksi yhdistämällä maa- ja metsä- ja kalatalouteen liittyvää liiketoimintaa. Tehostamalla tautien ja tuholaisten hallintaa myös sadot ja niistä saatava tulo kasvavat. Nurmen tuotantoa voidaan lisätä, jos nurmikasvustoja lannoitetaan enemmän esimerkiksi orgaanisilla lannoitevalmisteilla. Samalla näiden valmisteiden aiheuttamat päästöt vähenevät ja korvaavat lannoiteteollisuuden aiheuttamia päästöjä. Tarkempi lannoitus myös vähentää tuotantopanoksien kuluja.

Parempi vesitalouden suunnittelu ja hallinta parantaa satoja ja monipuolinen viljely parantaa maatilan kokonaistuottoa. Tarkka lannan käsittely ja käyttö myös energianlähteenä vähentää päästöjä, ja samalla hyödyttää viljelijää lisääntyvän sadon muodossa. Maan kasvukunnosta huolehtiminen lisää sen hiilipitoisuutta, mikä sitoo ilmakehän hiiltä ja samalla parantaa maan viljavuutta ja tuottavuutta [21].

Maatalouden sopeutumista edistää se, että toimia varten on saatavilla tarvittavaa tietoa tulevista muutoksista ja eri sopeutumiskeinoista. Lisäksi yhteiskunta voi tukea viljelijöitä ja kotieläintuotannon harjoittajia pitämällä huolta tuotannon kannattavuudesta (markkinoiden hallinta, hintojen vakautus) ja tukemalla maatilojen investointeja. Ilmaston lämmetessä joudutaan myös kiinnittämään yhä enemmän huomiota elintarvikkeiden kylmäketjuun sekä kuljetusten, varastoinnin ja jälleenmyynnin oloihin. [1].

Suomalaisia maatalouden harjoittajia eivät koettele jatkossakaan vain Suomen ilmaston muutokset, vaan on pärjättävä maailmanlaajuisten muutosten pyörityksessä. Epävarmuutta tuovat esimerkiksi viljan, energian ja lannoiteaineiden maailmanmarkkinahintojen sekä kysynnän ja tarjonnan vaihtelut. Lisäksi jos ilmastonmuutos etenee yli tietyn kriittisen rajan (tipping point, jossa maapallon keskilämpötila nousee yli 4 astetta esiteollisesta ajasta), tullaan tilanteeseen, jossa sopeutuminen vaikeutuu [22]). Suurten muutosten edessä voidaan Suomessakin joutua vaihtamaan tuotantosuuntaa esimerkiksi kasvinviljelystä kotieläintuotantoon tai päinvastoin, lisätä maatilojen muita palveluja (esim. hyvinvointipalvelut, majoituspalvelut). Näiden muutosten suunnittelu hyvissä ajoin auttaa viljelijöitä sopeutumaan pahimpaan.