Suomi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään

Artikkeli

Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Jotta tavoite voidaan saavuttaa, kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä nopeasti yhteiskunnan eri aloilla ja samalla on vahvistettava hiiltä ilmakehästä sitovia nieluja.

Päästöjen vähentämisessä keskeisessä roolissa on energia

Yli 70 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energian tuotannosta ja käytöstä [1]. Suomen tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2035 mennessä [2]. Hiilineutraaliudella tarkoitetaan, että tuotetut nettopäästöt ovat tietyllä ajanjaksolla nolla, eli esimerkiksi valtio ei tuota enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin se pystyy sitomaan hiiltä ilmasta. [3] Jotta hiilineutraaliustavoite voidaan saavuttaa, on olennaista tehostaa sähkön ja lämmön tuotantoa ja kulutusta sekä muuttaa tuotanto vähähiiliseksi, niin että se tuottaa nykyistä merkittävästi vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä edellyttää, että fossiiliset energianlähteet korvataan vähähiilisillä energialähteillä kuten uusiutuvalla energialla ja ydinvoimalla, hyödynnetään hukkalämpöä ja esimerkiksi sähkö- ja lämpöverkoissa otetaan käyttöön uusia älykkäitä ratkaisuja, jotka tasaavat energian kulutushuippuja. [4], [5]

Vähähiilisessä energiajärjestelmässä on vähemmän polttoon perustuvaa energiantuotantoa, ja esimerkiksi lämpövarastoja käytetään tasaamaan uusiutuvan tuuli- ja aurinkosähkön vuorokauden- ja vuodenaikaista vaihtelua. Päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi on myös tärkeää parantaa olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuutta. [5], [6] Liikenteessä energiankulutusta puolestaan voidaan vähentää, kun siirrytään muun muassa polttomoottoriautoista sähköautoihin, vähennetään ajettuja kilometrejä sekä kasvatetaan joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuutta liikenteestä [7].

Ilmastonmuutosta voi hillitä käyttämällä luonnonvaroja kestävästi

Suomi pyrkii myös hiilineutraaliksi kiertotalousyhteiskunnaksi. Kiertotalous tarkoittaa muun muassa energia- ja resurssitehokkaita tuotanto- ja kulutustapoja, entistä kestävämpiä tuotteita, tuotteiden jakamispalveluita ja yhteiskäyttöä. Kiertotaloudessa luonnonvaroja hyödynnetään kestävästi, niin että ne pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään eikä niiden kulutus ylitä maapallon kantokyvyn rajoja. [8]

Jotta hiilineutraaliustavoitteet voitaisiin saavuttaa, luonnonvarojen kulutuksen tulee kääntyä laskuun. Tarve vähentää luonnonvarojen käyttöä koskee kaikkia toimijoita: yrityksiä, julkishallintoa ja kuluttajia. Suomalaiselle teollisuudelle ja yrityksille kiertotalous tarjoaa mahdollisuuksia vähentää kustannuksia ja parantaa kilpailukykyä, samalla kun kasvihuonekaasupäästöt vähenevät. [8]

Kiinteistö- ja rakennusala on merkittävä luonnonvarojen käyttäjä ja kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja. Luonnonvarojen käyttöä voidaan vähentää rakennusten elinkaaren eri vaiheissa, aina rakennusmateriaalien valmistamisesta rakennuksen käyttöön ja purkuun. [8] Myös ruuan tuotanto kuluttaa runsaasti luonnonvaroja ja aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Ruuan tuotannon ilmastovaikutusta voidaan pienentää korvaamalla eläinperäisiä ruoka-aineita kasvikunnan tuotteilla sekä välttämällä ruuan hävikkiä. [9]

Ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan myös hiilinieluja

Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös sitä, että Suomen hiilinieluja ylläpidetään ja vahvistetaan. Hiilineutraalius on välitavoite, jonka jälkeen Suomi pyrkii hiilinegatiivisuuteen eli sitomaan hiiltä ilmakehästä päästöjään enemmän. Jotta hiilineutraalisuus- ja sen jälkeen hiilinegatiivisuustavoitteet voidaan saavuttaa, pitäisi lisätä luonnon nieluja ja vähentää maaperäpäästöjä, kuten maa- ja metsätalouskäytössä olevien turvemaiden päästöjä. [4] Myös hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioilla on tulevaisuudessa yhä suurempi merkitys. Niiden avulla hiilidioksidia voidaan ottaa talteen energiantuotannon ja teollisuuden prosesseista ja estää sitä pääsemästä ilmakehään. [10]

Maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden (niin kutsutun maankäyttösektorin) hiilinielun koko riippuu lähinnä siitä, kuinka paljon puustoon ja puutuotteisiin on varastoitunut hiiltä, sekä siitä, kuinka paljon maaperästä syntyy päästöjä. Hiilinielun koon vuotuinen vaihtelu on suurta ja riippuu voimakkaasti hakkuiden vuotuisesta vaihtelusta. [4]

Tuottajatahot