Uusimaa - merellisen ilmaston maakunta

Artikkeli

Merellisyys leimaa vahvasti koko Uudenmaan ilmastoa, mutta Suomenlahden vaikutus pienenee lounaasta sisämaahan siirryttäessä. Vuoden keskilämpötila vaihtelee maakunnassa Hangon saariston +6 asteesta pohjoisimpien osien noin +4,5 asteeseen. Vuotuinen sademäärä kohoaa maakunnan alueella useimmiten yli 600 millimetriin, läntisellä Uudellamaalla jopa hieman yli 700 millimetriin.

Avomereltä Lohjanharjulle

Valtaosa Uudenmaan maakunnasta kuuluu eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen, mutta Lohjanjärveltä itäkaakkoon ulottuvan linjan eteläpuoli kuuluu hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Keväällä ja alkukesällä rannikkoseutuja viilentää Suomenlahti, joka puolestaan syksyllä ja talvella lämmittää niitä. Sateisiin ja talven lumioloihin taas vaikuttaa maaston kohoaminen rannikolta sisämaahan. Kaakon ja etelän välisten tuulien vallitessa loka-huhtikuun sademäärä on korkeimmilla seuduilla jopa puolitoista kertaa suurempi kuin rannikon läheisyydessä.

Maakunnan ilmasto-olot rannikolla eroavat sen verran sisämaan oloista, että jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaavat kahden esimerkkiaseman tilastot. Rannikkoa edustaa maamme vanhin yhtäjaksoisesti toiminut Helsingin Kaisaniemen sääasema ja sisämaata Hyvinkään Hyvinkäänkylän (entinen Mutila) sääasema. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain.

Meren vaikutus näkyy lämpötiloissa

Vuoden keskilämpötila vaihtelee Uudenmaan maakunnassa Hangon saariston +6 asteesta (°C) pohjoisimpien osien noin +4,5 asteeseen. Vuoden kylmin kuukausi on useimmiten helmikuu. Hangon ympäristössä helmikuun keskilämpötila on tyypillisesti -4 astetta, muualla rannikkoseudulla noin -5 ja kauimpana sisämaassa alle -6 astetta. Heinäkuu on puolestaan vuoden lämpimin kuukausi. Sen keskilämpötila on keskimäärin +16,5…+17,5 astetta, ja rannikolla on hieman sisämaata viileämpää.

Rannikon ja sisämaan erot tulevat hyvin esille myös hellepäivien lukumäärissä. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä meren tuntumassa hellepäiviä on touko-elokuussa keskimäärin 8, mutta vain vajaat 20 km pohjoisempana, Helsinki-Vantaan lentoasemalla, niitä on jo keskimäärin 19.

Hallayöt ovat sisämaan muutamia seutuja lukuun ottamatta heinä- ja elokuussa varsin harvinaisia, vaikka Uudeltamaalta löytyykin hallanarkoja paikkoja jopa yllättävän läheltä rannikkoa. Jakson 1991–2020 aikana esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä ja Lohjan Porlassa (Lohjanjärven läheisyydessä) ei ole ollut keskimäärin yhtään hallayötä kesä-elokuussa. Vihdin Maasojalla niitä oli vastaavalla ajanjaksolla keskimäärin kahdeksan, joista yksi heinäkuussa. Vihdin havaintoasema sijaitsee pohjois-eteläsuuntaisessa korkeiden kalliokohoumien ympäröimässä peltolaaksossa, ja se on Uudenmaan kylmin havaintopaikka.

Sateisinta Suomea

Keskimääräinen vuotuinen sademäärä kohoaa maakunnan alueella useimmiten yli 600 millimetriin, läntisellä Uudellamaalla jopa hieman yli 700 millimetriin. Lohjanharju ja Nuuksion ylänköalue ovatkin keskimäärin Suomen sateisinta seutua.

Vuoden sateisin kuukausi Uudellamaalla on yleensä elokuu keskimäärin noin 80 millimetrin sateellaan. Rannikolla myös loka- ja marraskuu yltävät tyypillisesti noin 70–80 millimetrin sademääriin. Syynä syksyn suurin sademääriin ovat matalapaineet ja lämmin meri. Kevät on puolestaan tavallisesti vuoden kuivinta aikaa, varsinkin rannikolla.

Maakunnan sademäärät vaihtelevat kuitenkin paljon, ja esimerkiksi vuonna 1994 heinäkuussa useilla havaintoasemilla satoi vain alle millimetrin. Maakunnan, ja samalla myös koko Suomen, suurimmat vuotuiset sademäärät ovat olleet yli 1000 millimetriä. Rannikolla vuosisateet voivat kuitenkin ajoittain jäädä hyvin vähäisiksikin, jopa alle 300 millimetrin.

Maan vaihtelevimmat lumiolot

Uudenmaan alueella lumiolot vaihtelevat vuodesta toiseen enemmän kuin missään muualla Suomessa. Lumensyvyys riippuu muuta maata voimakkaammin talven lämpötilasta ja tuulten suunnasta. Kun merivesi pysyy pitkään lämpimänä ja samalla lounaasta liikkuu matalapaineita tuoden mukanaan lauhaa ilmaa, lumipeite jää ohueksi ja saattaa sulaa talven aikana useaan kertaan. Kaakon ja idänpuoleisten tuulten vallitessa on kylmempää ja lumipeitteet paksumpia, mikä johtuu Uudenmaan maastonmuodoista. Varsinkin alkutalvesta, kun meri on vielä jäätön ja ilmaa lämpimämpi, voi itätuulella Uudellemaalle kertyä lyhyessä ajassa useita kymmeniä senttejä lunta.

Keskimäärin ensilumi saadaan Hyvinkään ja Nummi-Pusulan tienoille jo marraskuun 5. päivän aikoihin ja rannikolle pari viikkoa myöhemmin. Pysyvän lumipeitteen saapumisessa ero rannikon ja sisämaan on suurempi, jopa kuukauden luokkaa. Vuosien 1991–2020 aikana pysyvä lumipeite saapui Hyvinkäälle keskimäärin joulukuun 10. päivä, mutta Hangon Tvärminneen vasta tammikuun 16. päivä. Pääkaupunkiseudulle pysyvä lumipeite saadaan tyypillisesti vasta joulun jälkeen. Eniten lunta on yleensä maaliskuun alkupuolella: Hankoniemen noin 15 senttimetristä Lohjanharjun reiluun 35 senttimetriin.

Yhtenäinen lumipeite katoaa Uudenmaan rannikkoseuduilta keskimäärin maalis-huhtikuun vaihteessa ja maakunnan luoteisilta ylänköseuduilta huhtikuun puolivälin tienoilla. Pysyvän lumipeitteen pituus vaihtelee siis Hangon noin 75 vuorokaudesta maakunnan luoteisosien ylänköseudun noin 125 vuorokauteen (eli on noin 2,5–4 kuukautta). Vähälumisina talvina lumipeiteajat voivat jäädä hyvinkin lyhyiksi. Esimerkiksi Kaisaniemestä useampana talvena lumi on pysynyt maassa vain 3–4 viikkoa ja vuonna 2008 pisimmilläänkin vain kymmenen päivää peräkkäin. Toisaalta pisimmät lumitalvet ovat kestäneet yli viisi kuukautta.

Lämmin meri pidentää syksyä

Suomenlahden vaikutus näkyy Uudellamaalla myös termisten vuodenaikojen kohdalla, etenkin talven tulossa. Terminen syksy saapuu maakunnan pohjoisosaan keskimäärin syyskuun puolivälissä ja rannikolle ja saaristoon syyskuun lopulla. Talvi alkaa sisämaassa tyypillisesti marraskuun puolivälin tienoilla ja rannikolla sekä saaristossa joulukuun alkupuolella. Terminen syksy on siis maakunnan lounaisimmissa osissa jopa yli kahden kuukauden mittainen. Toisinaan talven tulo venyy aina tammikuun puoliväliin saakka, ja onpa jo ollut vuosia, jolloin termistä talvea ei ole pystytty selkeästi määrittelemään rannikko- ja saaristoalueilla.

Terminen kevät koittaa suuressa osaa maakuntaa maaliskuun loppupäivinä. Kesä alkaa sisämaan edullisimmilla paikoilla heti toukokuun puolivälin jälkeen. Rannikolla ja saaristossa kylmänä pysyvä meri viivästyttää kesän tuloa toukokuun loppuun.

Pitkä kasvukausi

Uudellamaalla terminen kasvukausi alkaa sisämaassa keskimäärin huhtikuun loppupuolella, mutta kylmästä merestä johtuen rannikolla ja saaristossa hieman myöhemmin. Termisen kasvukauden päättymiseen hitaasti jäähtyvällä merellä on taas päinvastainen vaikutus. Maakunnan pohjoisosissa kasvukausi päättyy tavallisesti lokakuun puolivälin jälkeen ja rannikolla ja saaristossa vasta marraskuun alussa. Näin ollen kasvukauden pituus on rannikkoseuduilla hieman sisämaata pidempi. Jakson 1991–2020 aikana keskimääräinen kasvukauden pituus vaihteli Vihdin Maasojan 180 vuorokaudesta Helsingin Kaisaniemen 193 vuorokauteen eli noin viidestä kuuteen kuukauteen. Kasvukauden tehoisa lämpötilan summa on Uudellamaalla 1300 ja 1500 vuorokausiasteen (°Cvrk) välillä.

Sateisuuden suhteen eri vuosien kasvukausien väliset erot ovat Uudellamaalla koko Suomen suurimpia. Kuivuus voi rannikon savimailla olla ankaraa, etenkin jos edeltävä kevät on ollut kuiva. Runsaat alkusyksyn sateet voivat puolestaan haitata sadonkorjuuta, varsinkin jos kesä on ollut sateinen. Tyypillisesti kasvukauden sademäärä on 350–400 millimetriä.

Uudenmaan ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Uudellamaalla kuluvan vuosisadan aikana noin 1,7–5,0 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuva 1. Vuotuisen keskimääräisen lämpötilan muutokset asteina (vasen kaavio) ja sademäärän arvioidut muutokset prosentteina (oikea kaavio) Uudenmaan maakunnassa eri kasvihuonekaasupäästöjen kehityskulkujen mukaan vuosina 1990–2085. Muutosta on verrattu jaksoon 1981–2010. RCP2.6-skenaario kuvaa voimakkaiden päästörajoitusten kehityskulkua, RCP4.5 kohtalaisia päästörajoituksia ja RCP8.5 kehitystä, jossa ei ole lainkaan päästörajoituksia. Arviot tulevasta ilmastosta perustuvat 28 maailmanlaajuisella ilmastomallilla (CMIP5-mallisukupolvi) tehtyihin laskelmiin.

© Ilmatieteen laitos

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten marraskuun ja maaliskuun välillä (kuva 2, vasen).

Kuva 2. Keskimääräisen lämpötilan muutokset asteina (vasen kaavio) ja sademäärän arvioidut muutokset prosentteina (oikea kaavio) kuukausittain Uudenmaan maakunnassa kasvihuonekaasupäästöjen kehityskulkujen mukaan vuoteen 2050 asti. Muutosta on verrattu jaksoon 1981–2010. RCP2.6-skenaario kuvaa voimakkaiden päästörajoitusten kehityskulkua, RCP4.5 kohtalaisia päästörajoituksia ja RCP8.5 sellaista kehitystä, jossa ei ole lainkaan päästörajoituksia. Arviot tulevasta ilmastosta perustuvat 28 maailmanlaajuisella ilmastomallilla (CMIP5-mallisukupolvi) tehtyihin laskelmiin.

© Ilmatieteen laitos

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana mennessä 5–15 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea). Keskimäärin vuodessa sataisi 630–750 mm.

Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat lähes kaikkina kuukausina, mutta pysyvät lähes samana kesäkuukausina. Sadetta tulisi eniten marras-tammikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1],[2], [3], [4], [5]

Tuottajatahot

  • Sisältö on tuotettu ympäristöministeriön rahoittamassa Suomen Ilmastopaneelin SUOMI-hankkeessa.