Tieliikenteen päästökauppajärjestelmä
Tieliikenteen polttoaineiden päästökauppa nostaa fossiilisten polttoaineiden hintaa. Tämä kannustaa kuluttajia vähentämään ajokilometrejä ja korvaamaan henkilöautoilua muilla kulkumuodoilla. Tieliikenteen päästökaupalla on huomattava päästövähennyspotentiaali.
Ehdotetun toimenpiteen sisältö
Tieliikenteen päästökaupassa jakelijan on ostettava jokaista myytyä fossiilista polttoainelitraa kohti sen hiilidioksidisisällön verran päästöoikeuksia. Päästöoikeuksia on markkinoilla vain se määrä, joka liikenteestä sallitaan päästöinä. Jos jakelijat haluavat myydä polttoainetta yli tämän määrän, sen tulee olla biopolttoainetta tai hiilidioksidista sähkön avulla valmistettua synteettistä polttoainetta (ns. sähköpolttoainetta). Päästökauppa luo hiilidioksidipäästöille hinnan, joka tulee jakelijoiden ja lopulta kuluttajien maksettavaksi. [1]
Vaikuttavuusarvio
Vuosi
Arvio vaikuttavuudesta ja epävarmuustekijöistä
Kansallisella päästökaupalla tavoiteltava päästövähennys on 0,6 Mt vuoteen 2030 mennessä. [1] Liikenteen päästövähennystavoitteet voidaan kansallisella päästökauppajärjestelmällä saavuttaa, sillä markkinoilla olevien päästöoikeuksien määrä voidaan asettaa halutulle tasolle. [2] Myös EU:n laajuinen tieliikenteen päästökauppajärjestelmä toteutuu todennäköisesti alkaen vuodesta 2027, jollei Suomi päätä hyödyntää asetuksessa olevaa, vuoteen 2030 ulottuvaa lykkäysmahdollisuutta. Kansallinen järjestelmä on mahdollista yhdistää EU-tason päästökauppaan [1]. EU:n sisäisen päästökauppajärjestelmän on arvioitu vähentävän liikenteen päästöjä Suomessa 0,19 Mt CO₂ vuonna 2030. [3]
Tuottajatahot
Sisältö on tuotettu Suomen Akatemian rahoittamassa FACTOR-hankkeessa.